1-2 vuotta
Suurin osa maitohampaista on jo puhjennut ja lapsi osaa hallita hampaiden ja kielen liikkeitä pureskellessaan. Ruoan pureskelu kehittää suun hienomotoriikka, mistä on hyötyä niin hampaiden kuin puheenkin kehitykselle. Lusikalla syöminen sujuu yhä paremmin joko itsenäisesti tai vanhempien avustuksella. Lapsi osaa selkeästi osoittaa elein ja sanoin, milloin hän on kylläinen tai nälkäinen.                                                                                    

Lapsi haluaa syödä samaan aikaan muun perheen kanssa ja hänen ruokansa muistuttaa muiden perheenjäsenten ruokaa. Ruoassa on jo suurempia paloja, maut ovat voimakkaampia ja vaihtelun tarve lisääntyy. Tavallinen lehmänmaito lisätään lapsen ruokavalioon. Lapsi voi jo syödä kaikenlaista ruokaa ja siksi on edelleen tärkeää tutustuttaa häntä uusiin makuihin ja ruokiin.

Varautuneisuus uusia ruokia kohtaan saattaa tässä ikävaiheessa kuitenkin lisääntyä. Vanhemmilta vaaditaan silloin kärsivällisyyttä ohjata lasta valitsemaan erilaisia ruokia ja maistelemaan uusia ruoka-aineita. Uuden ruoan hyväksyttävyyttä lisää, kun sitä tarjotaan pieninä annoksina useita kertoja saman viikon aikana, tutun ruoan kanssa myönteisessä ruokailutilanteessa tai lapsi näkee myös muiden syövän samaa ruokaa. Isompi lapsi voi jo auttaa ruoanvalmistuksessa ja pienempi tutustua uusiin ruoka-aineisiin ensin muilla aisteillaan ja myös varsinaisen ruokailutilanteen ulkopuolella. Kehu ja kannusta lastasi maistamaan!

Kasvuun ja liikkumiseen lapsesi tarvitsee yhä enemmän energiaa ja muita ravintoaineita. Lapsi kannattaa opettaa jo säännölliseen ateriarytmiin, johon kuuluvat aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Osa lapsista saattaa tarvita ylimääräisen välipalan myös aamupäivällä. Tässä vaiheessa kannattaa myös kiinnittää huomiota lapsen ruokavalion monipuolisuuteen, riittävään kasvisten käyttöön, rasvan laatuun, sokerin ja makeisten määriin sekä liikkumiseen.¨

 

2-3 vuotta
Lapsen maitohampaat ovat useimmille puhjenneet jo kokonaisuudessaan. Lapsi osaa pureskella ruokansa kunnolla ja syödä lusikalla omatoimisesti. Haarukankin käyttöä voidaan jo harjoitella. Motoristen valmiuksien harjoittamisesta siirrytään kohti yhdessä sovittujen pöytätapojen noudattamista. Ole hyvä ja kiitos vakiinnuttavat paikkansa lapsen sanavarastossa ja lapsi alkaa vähitellen itsekin nimetä syömiään ruokia.

Lapsi voidaan ottaa jo mukaan ruokaostoksille ja ruoanvalmistukseen ja hän oppii vähitellen säännöstelemään oman ruoka-annoksensa kokoa. Monipuoliset ja miellyttävät kokemukset ruoasta ja syömisestä ohjaavat lapsen ruokatottumusten kehittymistä myönteiseen suuntaan. Myös hampaiden harjaus kuuluu lapsen arkirutiineihin aamuin illoin.

Vanhempien vastuulla on tarjota lapselle monipuolista ruokaa säännöllisin väliajoin miellyttävässä ilmapiirissä. Ruokailuun liittyvät rutiinit luovat lapselle turvallisuudentunnetta ja ovat mukavia yhdessäolon hetkiä koko perheelle.

Hampaat
Säännöllinen ateriarytmi on hyväksi myös hampaille, sillä napostelu ja usein toistuva syöminen ja juominen altistavat hampaat jatkuvalle happohyökkäykselle. Makeisten ja mehujen käyttö kannattaa rajoittaa aterioiden yhteyteen tai erilaisiin juhlahetkiin.

Lähde: Valtion ravitsemusneuvottelukunta