Eurooppalaiset kuluttajat tuntevat ja ymmärtävät varsin hyvin elintarvikkeiden ravintosisältöä koskevat merkinnät pakkauksissa. Myös ravitsemussuositukset ovat hallussa. Päivittäinen energiansaantisuositus tuottaa kuitenkin päänvaivaa yli puolelle ihmisistä.
Vaikka taulukoiden lukutaito hallitaan, vain 18 prosenttia kuluttajista säännöllisesti katsoo ravintotietoja elintarvikepakkauksista. Ääripäissä briteistä ravitsemustietoja vilkaisi joka kolmas, ranskalaisista vain joka kymmenes. Useimmin ravintosisältöä selasivat jogurttia, muroja ja valmisruokia ostavat.
Eniten luetaan ravintosisältötaulukkoa, joka kertoo paljonko sata grammaa tuotetta sekä yksi annos sisältää energiaa, rasvaa, kuitua ja muita ravintoaineita. Ainesosaluetteloa selaavat pääasiassa lisäaineita välttelevät.
Euroopan elintarvikepakkauksissa ravitsemustietoa annetaan joko ravintosisältötaulukossa tai viitteellisenä päiväsaantina eli
GDA-prosenttiarvoina (Guideline Daily Amount). Järjestelmästä riippumatta kuluttajat tunsivat ymmärtävänsä merkintöjä ja kokeen perusteella ainakin puolet todella kykeni käyttämään niitä valveutuneiden ravitsemusvalintojen pohjana, ilmeni European Food Information Councilin (EUFIC) teettämästä tutkimuksesta.
Terveellisimmän tuotteen valinta kolmesta saman kategorian tuotteesta onnistui jopa 70 prosentilta ranskalaisia, saksalaisia ja brittejä ja puolelta unkarilaisista, puolalaisista ja ruotsalaisista. Ihmiset katsoivat kalorien ja rasvan määrän, mutta suolan ja tyydyttyneiden rasvojen määrät jäivät lähes huomiotta. Pakkauksia lukevat katsoivat yleisimmin rasvan, kaloreiden, sokerin suolan ja lisäaineiden määrää.
Tutkimuksesta kävi ilmi, että elintarvikkeen valintaan käytetään selvästi enemmän aikaa kuin aiemmin on luultu. Keskimäärin ihmisiltä kului 30 sekuntia valita tuote. Nopeimpia olivat britit 25 sekunnilla ja verkkaisimpia unkarilaiset 47 sekunnilla.
Tutkimuksessa haastateltiin 17 300 ihmistä joko kaupassa tai kotona Ranskassa, Saksassa, Unkarissa, Puolassa, Ruotsissa ja Britanniassa. Tulokset analysoitiin Tanskassa Århusin yliopistossa. Tutkimus julkistettiin 8. marraskuuta Euroopan ruokakongressissa Sloveniassa. Sitä johtanut professori Klaus Grunert Århusin yliopistosta totesi, että ravitsemusmerkinnät ovat avaintekijä täysipainoisessa kansanterveysstrategiassa.
Lasten luullaan syövän kuin miehet
Alle puolet vastaajista osasi sanoa paljonko aikuinen tarvitsee energiaa vuorokaudessa. Erityisen huolestuttavaa oli, että yli kolmasosa kaikista vastaajista kuvitteli lasten tarvitsevan enemmän energiaa kuin aikuisen miehen. Tulos viittaa siihen, että yksi syy lasten lihomissuuntauksen taustalla on vanhempien väärinkäsitys lapsille sopivasta annoskoosta.
Ravitsemussuositukset olivat pääosin hallussa, sillä 95 prosenttia tiesi, että heidän pitäisi syödä enemmän kasviksia ja hedelmiä, 73 prosenttia tiesi täysjyväviljan lisäämissuosituksen ja 65 prosenttia oli kuullut kuidun lisäämisestä. Myös omega-3-rasvahappojen lisääminen oli tiedossa.
Tyydyttymättömien ja monityydyttymättömien rasvahappojen saanti tuotti vastaajille kuitenkin tepposet, sillä alle puolet osasi vastata oikein, että niidenkin saantia tulisi lisätä. Transrasvojen ja tyydyttyneen rasvan saannin vähentämisen tiesi kuitenkin yli 60 prosenttia kuluttajista. Nuoret ja korkeasti koulutetut kuluttajat tiesivät ravitsemuksesta keskimääräistä enemmän.
Rasvan laatu suomalaisten kompastuskivi
Suomen Kuluttajaliiton elintarvikeasiantuntija Annikka Marniemi arvioi, että suomalaisten täytyy osata pakkausten lukeminen varsin hyvin, koska ravitsemuskäyttäytyminen on tutkimusten mukaan viime vuosina muuttunut terveellisempään suuntaan.
- Rasvan laatuun meilläkään ei osata kiinnittää riittävästi huomiota. Edelleen pyritään vähentämään kaikkea rasvaa. Painotuksen tulisi olla tyydyttymättömän rasvan osuuden lisäämisessä, Marniemi sanoo.
GDA-merkinnät tulivat Suomeen jälkijunassa vuosi sitten, eikä niitä vielä osata kunnolla käyttää. Kuluttajaliitto on saanut palautetta, ettei viitteellisestä päiväsaannista ymmärretä mitään. Toisaalta ruuasta ennestään tietävät ovat huomanneet GDA:n hyödyn. Jos ihmisellä ei ole perustietoa ravitsemuksesta, kaikki merkit ovat haasteellisia.
EU:ssa käsitellään parhaillaan asetusehdotusta ravintosisällön pakkausmerkinnöistä. Ravintosisällön kertominen tulee pakolliseksi, kun asetus ensi vuonna astuu voimaan. Erilaiset merkintätavat ovat Marniemen mukaan herättäneet runsaasti keskustelua ja eri maissa on vastakkaisia näkemyksiä niiden toimivuudesta.
Britit puoltavat omaa liikennevalojärjestelmäänsä, jossa kaikki elintarvikkeet jaotellaan samoin kriteerein suositeltaviin vihreisiin, keltaisiin tai varoittaviin punaisiin. Marniemi katsoo, että järjestelmä ei tuo riittävästi tietoa valintojen tueksi, koska se ei kerro, miksi jokin tuote on vihreä ja toinen punainen. EUFICin tutkimuksessa 75 prosenttia ihmisistä mielsi punaiset ruuat kokonaan vältettäviksi.
Suomi ajaa asetukseen määritelmää merkintöjen minimifonttikoosta ja kontrastista, jotta teksti on luettavaa. Myös alkuperämaa on Suomen mielestä merkittävä, EU ei riitä.
Suomessa tuore opas ravitsemusmerkintöihin
Kuluttajaliitto on koonnut oppaan elintarvikepakkausten lukemiseen ja terveellisiin valintoihin. Tiedätkö mitä haukkaat? - katso pakkausmerkinnöistä -opas neuvoo vertailemaan oleellisia ravintoaineita eri tuotteista. Esimerkiksi juustoista suositellaan katsomaan rasva, tyydyttynyt rasva ja suola, leivistä puolestaan kuitu ja suola.
Pakkausmerkintäoppaassa avataan ravintosisältöjen merkitykset, annoskoot, ravitsemusväitteet ja Sydänmerkin myöntämisperusteet. Oppaan voi ladata verkosta pdf-muodossa suomeksi ja ruotsiksi.
(Finfood)
